Soomelaista meininkiä
"Siinä se vihdoin oli. Valmista, kaikki tyyni! Huokaisin tyytyväisenä, ja rojahdin istumaan ruokasangon päälle. Annoin katseeni harhailla pitkin tallipihaa, minun oman tallini pihaa! Hevoset olivat saapuneet aiemmin samana päivänä, ja ne näyttivät kotiutuneen uutukaiseen talliin varsin mukavasti. Vaikkei talli kuhissutkaan mitään hienouksia, se oli silti toimiva, ja majoittaisi pakon edessä jopa 25 konimusta. En voisi olla tyytyväisempi. Pieni mutta sisukas maneesi kohosi tallipihan toisessa päädyssä, ja punaiselle tallirakennukselle näki hyvin jo tallitien päästä. Kenttä olisi näin talvella tietenkin hiukan harvemmin käytössä, mutta kesällä suurin osa tunneista pidettäisiin siellä. Tarhoja riitti, samoin laitumia, ja metsäiset maastoreitit hajaantuivat tallilta moneen suuntaan. Maastoesteratakin olisi tarkoitus saada rakennettua kesällä, se sopisi hyvin uimapaikan viereen. Pihattoon voitaisiin majoittaa vaikkapa pienempiä poneja, tai suomenhevosia, jos tallista loppuisi tila..."
Aatelisten talli on kaikinpuolin hyvin idyllinen paikka. Kun sinne ajaa ensimmäisen kerran pitkin hiekoitettua metsätietä, voi haistaa jo aivan tien päähän hevosten suloisen tuoksun. Jos satut tulemaan liputuspäivänä, ensimmäisenä todennäköisesti näät salossaan liehuvan siniristilipun. Kun ajat parkkipaikalle näet todennäköisesti ensimmäisenä punaisen tallirakennuksen, joka loistaa talvisin ulkolyhtyjen lämpimässä valossa. Viikolla tallin maneesissa loistaa valot. Jos menet sinne, tupsahdat todennäköisesti keskelle tuntia. Maneesi on pieni, punainen, ja lämmitetty, mutta siellä voi pitää vain yhden tunnin kerrallaan. Kenttää käytetään talvisin harvemmin, sillä se jäätyy harmitettavan helposti. Maastoon mennään talvellakin usein, jokaisen ryhmän kanssa lähes joka kolmas kerta. Ponit tuntevat reitit hyvin, ja valinnanvaraa löytyy aina helposta ja idyllisestä metsämaisemareitistä haastavaan pikkupolkuun. Tallilta löytyy myös kivat puitteet ravureille ja valjakkohevosille. Kärryjä löytyy tallilta seuraavasti: ravikärryt 2kpl, valjakkokärryt 1kpl. Tallin omista hevosista ravitaustaa omistaa Taavi ja Lily (sekä toisaalla asuvat lv:t Disa ja Diana) mutta ajolle on opetettu myös Bea, Peikko, Josse ja Jahtari. Hoitajat saavat käydä ajelemassa hoitsuillaan niin kentällä, kuin hyväkuntoisilla ja leveillä maastopoluillakin, joissa on hiekkapohja. Näitä löytyy kaksi, joista toista kutsutaan Ajotieksi syystäkin. Se on hiekoitettu ja selkeä, mutta täysin rauhoitettu muulta liikenteeltä.
Yleisin tuntikäytössä olevista poluista, on ratsupolku. Selkeä, metsässä kulkeva polku, leveä mutta idyllinen. Matkan varrella laukkapelto, joka kasvaa kesantoa, siksi se on mitä oivin pienelle laukkakisailulle.
Aatelisten talli on kaikinpuolin hyvin idyllinen paikka. Kun sinne ajaa ensimmäisen kerran pitkin hiekoitettua metsätietä, voi haistaa jo aivan tien päähän hevosten suloisen tuoksun. Jos satut tulemaan liputuspäivänä, ensimmäisenä todennäköisesti näät salossaan liehuvan siniristilipun. Kun ajat parkkipaikalle näet todennäköisesti ensimmäisenä punaisen tallirakennuksen, joka loistaa talvisin ulkolyhtyjen lämpimässä valossa. Viikolla tallin maneesissa loistaa valot. Jos menet sinne, tupsahdat todennäköisesti keskelle tuntia. Maneesi on pieni, punainen, ja lämmitetty, mutta siellä voi pitää vain yhden tunnin kerrallaan. Kenttää käytetään talvisin harvemmin, sillä se jäätyy harmitettavan helposti. Maastoon mennään talvellakin usein, jokaisen ryhmän kanssa lähes joka kolmas kerta. Ponit tuntevat reitit hyvin, ja valinnanvaraa löytyy aina helposta ja idyllisestä metsämaisemareitistä haastavaan pikkupolkuun. Tallilta löytyy myös kivat puitteet ravureille ja valjakkohevosille. Kärryjä löytyy tallilta seuraavasti: ravikärryt 2kpl, valjakkokärryt 1kpl. Tallin omista hevosista ravitaustaa omistaa Taavi ja Lily (sekä toisaalla asuvat lv:t Disa ja Diana) mutta ajolle on opetettu myös Bea, Peikko, Josse ja Jahtari. Hoitajat saavat käydä ajelemassa hoitsuillaan niin kentällä, kuin hyväkuntoisilla ja leveillä maastopoluillakin, joissa on hiekkapohja. Näitä löytyy kaksi, joista toista kutsutaan Ajotieksi syystäkin. Se on hiekoitettu ja selkeä, mutta täysin rauhoitettu muulta liikenteeltä.
Yleisin tuntikäytössä olevista poluista, on ratsupolku. Selkeä, metsässä kulkeva polku, leveä mutta idyllinen. Matkan varrella laukkapelto, joka kasvaa kesantoa, siksi se on mitä oivin pienelle laukkakisailulle.
Esittely on vielä vähän vaiheessa :)